Kun on aika jättää hyvästit...

Hei! ;) Tein videon jo kauan aikaa sitten kun oli tylsää. Materiaalit olivat aikas kytyiset ja moviemaker sekoili omiaan. En muutenkaan ole mikään video nikkari joten laatu on mitä on... :/  Videon musiikista sen verran että en ole huomannut muita heppa videita samalla musiikilla mutta jos näin on että jollakin on sama musiikki, niin EN ole ainakaan tarkoituksella matkinut.
Mutta koittakaa kestää!

Tällä videolla esiintyy pääosassa myös bannerissani oleva poni. Eli entinen hoito/vuokra ponini Aksu.

Minulla ei ole aavistustakaan minkä laatuisena blogger videot  näyttää.

Aksusta jouduin luopumaan tänä alkusyksynä. Poni kävi liian pieneksi,ja oma ja ponin aikataulu oli sen verran tiukalla ettei kummallakaan jäänyt enään aikaa.

Oli kyllä oma laatuinen vuosi minkä ponin kanssa vietin. Oli niin kiukun kuin onnen kyyneleitäkin.

Etenkin ratsastaessa tuli monesti kuuluisa "tää ei oo totta" fiilis, kun poni teki lempi temppunsa ja lähti kuskaamaan täyttä laukkaa kentältä pois. Ohjilla,paino avuilla ja välillä edes raipalla ei ollut mitään vaikutusta kun poni päätti ottaa jalat alleen... Kerran kuskattiin tallin ovesta sisään ja karsinaan asti. Maastossa oli kiva lähtä vaan ihan huviksen vetämään umpi metsä rallia ilman ratsastajan mielipidettä...xD 

Miun pallo <3

Parhaat puolensa poni näytti hypätessä. Olin saanut yhdessä vaiheessa aikas hyvänlaisen hyppykammon. Yhdellä vuokraus kerralla päätin sitten rohkaistua ja laittaa huiman pikkiriikkisen ristikon pystyyn keskelle kenttää. Ponin korvat nousivat pystyyn ja kaikki temput jäivät siltä kerralta.

Lopulta nostin laukan ja pääsin kuin pääsinkin esteen yli hengissä.(Kuulostaa oudolle mutta pelkäsin hyppäämistä aivan hullusti usean tippumisen jälkeen) Ja lopulta huomasinkin kuinka hauskaa hyppääminen oli. Esteistunta oli kyllä järkyttävä (vieläkin on paljon parannettavaa) ja myötäys olematonta. Mutta poni urheasti hyppäsi vaikka typerä ratsastaja (eli minä) kiskoin suusta...(Nyt kun katsoo kuvia tuolta kerralta niin kyllä se olisin minä joka kaipaisi pari raipan iskua pers poskeen...) Vain pari päivää tuon jälkeen hyppäsin oman ennätykseni (80cm) eräällä toisella hevosella.

Sen jälkeen olenkin ponilla hypännytkin enemmän jotain n.50cm jo paremman näköisesti. Eli taas yksi kiitollisuuden velka Aksulle! ;)

                                                         
                                                     

                                                         

Eli aloitin n.vuosi sitten Aksun hoitamisen. En silloin ratsastanut ponilla vaan kävin ihan vain hoitelemassa  ja puuhailemassa tallilla. Ongelmia kyllä riitti... Poni puri ja potki ja yritti kaikkea mahdollista. Ponin kiinniottaminen oli pelkkää painajaista. Leivän paloista ja porkkanoista ei ollut apua. En tuolloin tajunnut paljon minkään päälle ja nyt vain ihmettelen kuinka paljon vajaassa vuodessa olen kehittynytkään... :O No lopulta kokeilin kun poni vain juoksi karkuun kiinniottamisessa että laitoin sitten sen juoksemaan! Eli riimun narulla heilautus ja poni liikkeelle. Poni juoksi hetken ja tuli kunnon loputtua itse tykö. Laitoin riimun päähän ja talutin ulos tarhasta.
Ei tarvinut montaa kertaa toistaa niin poni tuli aina jo automaattisesti tykö kiinni otettavaksi. Joillekin hevosille tämä keino ei toimi mutta Aksulle toimi paremmin kuin leivällä lahjominen.
 Potkimisen ja puremisen kanssa käytiin piiiiiiiiiiiitkä tahtojen taistelu. Piti vain jaksaa komentaa kunnes kesällä rupesi riittämään ihan vain "vihainen" katse niin poni ryhdistäytyi. Lopulta Aksu oli portilla korvat hörössä odottamassa kun tulin tallille. Siinä vaiheessa tunsi tehneensä jotain oikein.;3 En tiedä ajatteleeko joku toiminta tapojani vääriksi ja varmasti jotain voisi tehdä toisinkin mutta omalla kohdalla nämä tuntuvat hyvältä ja toimivilta.

                                                         

Kauhea kun tulikin pitkä postaus :O 

Toivottavasti jaksoit lukea.